... mutta Neuvostoliitossa ruoka syö sinut!

Amon Tobin - Four Ton Mantis

Meidän työpaikkaruokalamme henkilökunta on varsin naisvoittoinen. Itseasiassa koko nykyinen miehitys (ha-ha) koostuu kokonaan naisista.

En tiedä onko tämä varsin homogeeninen sukupuolijakauma syynä ruokalajien nimien hitaaseen, mutta sitäkin varmempaan vaihdokseen. Joskus muutama vuosi sitten ruokalassa jauhelihakastike oli jauhelihakastiketta ja paneroitu kalaleike paneroitua kalaleikettä.

Vaan eipä enää.

Nykyään tuntuu, että jok'ikinen ruokalaji on saanut uuden nimen. Ilmeisesti uusien nimien on tarkoitus kuvata paremmin ruokalajien ominaisuuksia, mutta minusta ne ovat keskimäärin typeriä. Helvettiäkö sen munakkaan tarvitsee olla espanjalaista, kun siihen ei ole lisätty kuin pari siivua paprikaa. Cowboy-omistusmääreen lisääminen nimiin korreloi lähes täydellisesti suhteessa papujen löytymiseen kyseisestä mätöstä. Tulinen taas on varma merkki siitä, ettei ruoka maistu millekään.

Ok. Nämä nyt vielä jotenki ymmärtää, mutta toinen nimitrendi menee minulta täysin ohitse.

Se on nimittäin nimien miehistyminen.

Kyllä. Miehistyminen.

Esimerkiksi tämänpäiväinen kalaleike ei ollut tavallista kalaleikette. Ei, koska se TOSIMIEHEN kalaleike.

Rooaarrh!! Partani kasvoi ainakin sentin sinä aikana kun söin kyseisen käntyn pakasteseitä. Tuntui kuin olisin juossut sei-kalasen perässä tunturipurossa kirves kädessä alkukantaista ja matalaotsaista miehisyyttä tihkuen paidan selkämykseeni. Ja kuinka se ruoka täyttikään; pitkähiuksiset vasemmistokynäniskat olisivat varmasti tukehtuneet pelkkään leikkeeseen sen puolivälissä. Ei. Parempaa! Leike olisi luultavasti kuristanut moiset itu-anarkistit, sillä olihan se...

...TOSIMIEHEN KALALEIKE!

Oikeasti. Paljonko lisää minun pitäisi maksaa lounaastani, että saisin jatkossakin pelkkää jauhelikastiketta ilman, että sen nimeen olisi kirjoitettu pientä novellia?

Ei-niin-vakavamielisiä ajatuksia perjantaille

The Matthew Herbert Big Band - The Audience

Nyt kun islamistit pitkin lähi-itää ovat suuttuneet juuttimaan asukkaille lehdissä julkaistuista pilakuvista, he ovat aloittaneet perinteisen lippujen polttelun. Tämä lippujen polttelu on helppo ymmärtää hyvin vahvana mielipiteen ilmauksena kyseistä maata kohtaa, mutta keskitytäämpä hetkeksi lipun polttamisen teknisempiin yksityiskohtiin.

Ensinnäkin; mistä ihmeestä noissa lähi-idän maissa riittää Tanskan lippuja poltettavaksi. Luulisi, ettei kyseisillä tuotteilla ole normaalisti hirveää menekkiä tuossa ympäristössä. Yhdysvaltain lippuja luulisi palavan siihen tahtiin, että niitä oikeasti tuodaan laatikko tolkulla joka viikko, mutta että Tanskan lippuja.

Löytyykö jokaisesti isommasta kaupungista erityinen eri valtioiden lippuihin erikoistunut alan erikoisliike, joka tyydyttää kiihkeimmänkin mielenosoittajan tarpeet mitä eksoottisimmilla lipuilla. Jos näin on, ovatko nämä kaupat alkaneet panostaa tuotekehitykseen, sillä ainakin uutisissa nähtyjen videoiden perusteella liput palavat kovin huonosti ja epävarmasti. Huonoimmassa tapauksessa koko mielenilmaus saa varsin ironisia piirteitä sortajavaltion lipun sytyttäessä polttajansa tuleen.

Yksi selkeä tuotekehityksen paikka olisikin parantaa poltettavien lippujen käytettävyyttä lisäämällä lippuun eräänlaisen ison tulitikun, jonka avulla lipun saisi helposti sytettyä. Sytyttämisen jälkeen tästä tikusta olisi helppo heiluttaa ympärille kuvaaville TV-kameroille iloisesti liekehtivää lippua.

Toinen kehitysehdotukseni koskee itse lipun materiaalia. Ensinnäkin liput voisi jatkossa valmistaa vaikka polttopelleteistä, jolloin ne palaisivat tasaisemmin ja pisempään. Kun pahin viha olisi saatu kanavoitua itse polttamiseen tapahtumana, loput lipusta voisi nakata takkaan ja keittää vaikkapa kupit teetä siionisteja solvatessa. Lippujen materiaaleihin voisi ottaa mallia myös ilotulitealalta. Esimerkiksi Yhdysvaltain lipun raidat voisivat savuta punaisena ja valkoisena. Jokainen tähti voisi puolestaan heittää ilmoille sädetikusta tutun kipinäsateen.

Tarjoiluehdotus

VAST - Touched

Tiedättehän te ne tarjoiluehdotukset erilaisten valmisruokapakkausten kyljissä? Ne ammattilaisten buffaamat kuvat, joissa Saarioisten hikipitsakin näyttää paremmalta kuin paras pitserian pitsa ikinä. Monesti tuntuu, että kuvassa on täysin eri annos kuin se minkä itse kaivoi juuri mikrosta ulos.

Onneksi löytyy poikkeuksiakin.

Söin eilen todella pitkästä aikaa hernekeittoa. Siinä soppaa lämmitellessä tulin katsoneeksi purkin kylkeen, johon oli myös painettu tarjoiluehdotus tuolla klassiselle ruokalajille; kuvassa keitto oli kaadettu sellaisenaan valkoiseen kuppiin.

Teistä en tiedä, mutta itseäni tämä minimalistinen näkemys aiheesta huvitti.

Kevään ensimmäinen päivä

Camel - Earthrise

Tänään oli minun kevääni ensimmäinen päivä.

Päivä on tuntunut juuri sellaiselta, joilla motivoin aikoinaan itseäni lukemaan tentteihin ja tekemään harjoitustöitä.

Yli kymmenen tuntia unta. Tukeva aamupala ilman mitään kiirettä. Ulkona paistanut aurinko sekä pieni pakkanen takasivat sen, että ilma oli lähes täydellinen talviseen kävelylenkkiin. Kävimme Iitan kanssa katsomassa tulevan asuntomme rakennuksia ja tämän jälkeen paistoimme kalapuikkoja ruoaksi.

No voi hyvää päivää, kuinka tylsää. Musta ei ikinä tuu noin tylsää!!

No, vaikka tuo kuullostaakin Radio Novan keskimääräisen kuuntelijan keskimääräiseltä pyhäpäivältä, se ei tänään haitannut. Tänään ei tarvinnut lähteä maailman ääriin tai hypätä benjihyppyä kuumailmapallosta haialtaaseen soittaen samalla Stairway to heavenia ollakseen onnellinen.

Tänään ei tarvinnut tehdä yhtikäs mitään ollakseen onnellinen.

Pitkästä aikaa

Tenacious D - Wonderboy (live)

Hei taas.

Viimeisestä päivityksestä näyttäisi olevan jo varsin tovi aikaa, mutta ei anneta sen häiritä. En missään välissä unohtanut tätä blogia; en vain jaksanut vähään aikaan kirjoittaa tai sitten ei ollut mitään sanottavaa.

Ehkä suurin syy tahattomaan taukoon oli kuitenkin diplomityön kirjoittaminen. Vaikka muutaman viimeisen vuoden aikana olen kirjoittanut paljon määrittelyjä, esseitä, raportteja ja tätä blogia, teksti ei ole koskaan ryöpynnyt ulos sielustani kuin villi vesiputous. Lähes poikkeuksetta joudun lukemaan kirjoittamani lauseet uudelleen ja korjaamaan niitä joko vain hieman tai sitten kokonaan.

Tästä syystä diplomityön kirjoittaminen oli varsinkin loppuvaiheessa varsin raskasta puuhaa. Aikataulu alkoi kiristyä ja samalla piti yrittää tiivistää helvetisti asiaa virheettömäksi tekstiksi, jonka piti olla kaiken lisäksi luettavaa. Päivät menivät töissä viimeistellessä koodia ja illat mahdollisia kirjoitus- tai ajatusvirheitä etsiessä. Suoraan sanottuna, kaiken tuon päälle ei enää kiinnostanut kirjoittaa mitään lisää.

Mutta nyt työ on onneksi valmis. Kuten minäkin.

Seuraavaan kertaan.

- - -

Aivan...

Meinasin oikeasti unohtaa mainita, että kaiken tämän muun lisäksi vuosien "vihjailujen" jälkeen rohkaisin vihdoin mieleni ja kosin Iitaa uudenvuodenyönä.

Onneksi vielä kelpuutti ukokseen...

Ei eläinkokeille!

Prodigy - Their Law

Törmäsin tänään kaupasta kotiin kävellessäni muuntajaan teipattuun julisteeseen, jossa vaadittiin avointa keskustelua eläinkokeiden eettisyydestä. Julisteen julkilausumaa oli tehostettu hakemalla internetistä siihen Lassi ja Leevi -sarjakuvasta tutun Lassin kuva, jossa tämä varsin ponnekkaan näköisenä vaatii selvästi omille asioilleen oikeuksia. Epäilen, että tekijänoikeuden haltijan suostumusta kuvan käyttöön on viitsitty kysäistä etukäteen.

Ilmeisesti julisteen tekijöillä on hieman erilainen käsitys avoimesta keskustelusta kuin minulla. He eivät olleet nimittäin kirjoittaneet julisteeseen yhtään sellaista paikkaa, foorumia, yhdistystä, auttavan puhelimen numeroa tai URL:a, jossa heidän toivomaa avointa keskustelua tulisi tai voisi harrastaa. He eivät olleet edes kirjoittaneet julisteeseen omia tai edustamansa tahon nimiä.

Varsin avointa keskustelua, sanon minä.

Lopuksi seuraa humoristinen loppukevennys.

Praha

Depeche Mode - In your room (The Jeep Rock Mix)

Tuntuu, että Depeche Modea pukkaa ovista ja ikkunoista sisään. 3CD:n remix-kokoelma, syksyllä uusi levy ja myöhemmin vielä Suomen keikka.

En valita.

- - -

Praha tuli nähtyä ja koettua nyt toistamiseen. Komeimmat nähtävyydet kestivät hyvin toisenkin kierroksen ja kaupunki oli edelleen kaunis kaikesta siitä ärsyttävästä turistiroskasta ja -tarjouksista huolimatta.

Pyhän Vituksen katedraali portaat olivat edelleen pitkät ja kapeat. Vltava näytti parhaat puolensa kylpiessään kultaisessa auringonlaskussa. Jazz-luolan bändi voitti viimekertaisen 10-0 eikä kirkossa kuullun urkukonsertin akustiikkaa voi saavuttaa mitenkään kotona.

Kaikki turha kiire ja stressi oli jätetty kotiin ja suuren osan lomasta vain istuimme puistoissa tai terasseilla katselemassa ihmisiä.

Olut oli erinomaista kuten ruokakin eikä kummankaan hinta päätä huimannut. Straropramenin panimon oma erikoisolut tuntuu vieläkin maistuvan suussa eikä loman "ensi puraisua" unohda ihan heti.

Suosittelen.

- - -

Mutta niin päättyi Prahan matka ja arki tuli kännykän pistävän herätysäänen muodossa tänä aamuna kello 6:30.

Ei auttanut itku eikä parku; suihkuun oli noustava.

Vartin yli seitsemän seisoin bussipysäkillä kylmissäni keskellä sumuista Herwantaa.

Kai tähänkin taas pian tottuu...